Saara istui polvet hajallaan pientareen mättäällä ja kertoi herran emännän väittäneen, että he, Käkriäiset, varastavat kaikki marjat sieltä huvilalta.
"Mitä … paskia!" örähti Käkriäinen.
"Ja hiekassa ne taas aikovat rötköttää", jatkoi Saara.
"Alasti, alasti. Alasti!" hoilotti Maunon Pertta.
Rosina puheli:
"Alastihan ne rötköttävät, riettaat."
Saara sanoi:
"Niin tekevät. Mutta on tuo ilkanäköistä. Ja minä kun en rupea
sellaista rötkälettäkään palvelemaan. Mieluummin minä menen laivaan.
Nämä pyysivät minua piiaksi. Pyysivät, Pertta…! Vaikka kysyisitte.
Piiaksi tahtoivat."
Silloin juuri urahti Hurja, joka oli maannut niitoksella, ensin pitkät ajat ajeltuaan huutelevaa suokurppaa. Nyt se oli väsynyt ja asettunut lähelle niittelevää Ananiasta. Yhtäkkiä se urahti ja nousi jaloilleen. Ja ryntäsi rannemmaksi.
Kaikki vaikenivat ja kuuntelivat. Maunon Pertta alkoi laulaa heleällä äänellä.