"Hiljaa juuri kuin lammin laine
syttyi lempeni…"
Saara sanoi, että nyt ne tulevat tänne ongelle. Ja sitten huomasi Käkriäinenkin jotain valkeaa lammen päässä, ja hän näki, että ne valkeat läikät olivat Muttinen ja se neiti … ihan lähellä.
Olivatkohan ne kuulleet Saaran pahat sanat heistä?
Käkriäinen mietti tuokion. Korottipa ääntänsä, ja valitsi sellaisen paikan Pertta Kinnusen laulusta, että tulijat kuulisivat hänen sanansa, ja sanoi vakavasti:
"Mitä se Saara…? Ja minä … kun en kärsi sellaisia puheita … epärehellisiä. Rehellisyyttä minä… Kah, Hurja haukkuu! Mitäs se haukkuu?"
Sitten katseli hän lammelle ja jatkoi:
"Kah, herrahan se siellä. Saara, kuule, se on ruvettava työhön.
Minä … en rupea sinua elättämään, jos et tee työtä…"
Saara ei liikahtanutkaan, mutisi vain, ettei hän tässä rupea vähän ajan tähden vaatteitaan tuhrimaan.
Nyt niittää Käkriäinen Ananiaksen ja Lejan kanssa. Pertta ja iso
Sanelma haravoivat.
"Syökö?" kysyy Aapeli Muttinen hetken päästä hiljaa Topilta.