Rosina se siellä huutaa. Hän seisoo mökin nurkalla, kimaltavaa iltataivasta vasten mustana hahmona. Hän heiluttelee kättään ja jatkaa:
"Ja Leja! Lehmiin, lehmiin."
Topi murahtaa lammen rannalla:
"Kah, sitäkös se Malakko… Ettei vääntynytkään tänne."
"Tännekös sen vääntyä piti?" kysäisee Muttinen.
Topi sanoo:
"Tännehän se."
Rosina huutaa vieläkin:
"Entä Saara. Istuu siellä kuin ryökkinä sohvalla, kekottaa. Saara,
Saara … se…"
Pikku Sanelma vastaa kiljahtaen äidilleen: