Ja tulisi siitä huolta. Ja Aapelihan tahtoisi köllötellä niin mukavasti.
Pitäisi sitä uhrautua toisen onnen tähden! Ehkä siitä itsellekin onnea hersyisi…
Ei tiedä.
Niin miettien katselee Aapeli mökin harmaita rakennuksia. Varsinkin läävä näyttää rappeutuvan … paitsi nyt tupaa. Mutta … rappeutukoot. Harmenee tuo hänen tukkansakin.
Mutta kas, tuolta saunasta tupruaa savua oven täydeltä! Ja sitä tulee lakeistorvesta ja räystäidenkin alta, lämmintä savua. Makeaa se on Aapelin sieraimissa.
Hän lähtee saunalle. Humaliston vieressä rantaveräjällä katselee hän lahdelle. Vesi on tyyni… Niinkuin rasva.
Tuolla kuvasteleiksen tuttavallinen nuottakota veteen. Kodassa Ananias puikkaroi verkkoja. Valkoinen koira tähystelee järvestä omaa kuvaistaan.
Kauempana katiskat…
Ja oikealla rannalla luo kalliorinne lahteen tummanvihreän varjonsa.
Haapojen melkein jokainen oksa näkyy selvästi sinisestä vedestä.
Ulapan ylitse kaareutuu illan punertava taivas. Vesi on vaaleanpunaista: läheltä vaaleanpunaista ja kauempaa vaaleansinistä. Taivaalla, joka sekin on vienosti sinertävä, seisoo punertavia pilviä, heijastuen veteen. Pilvet ovat kuin ruusuisia vivahteita helmiäisissä.