Topi vaikenee taas niinkuin toisetkin lapset, jotka tirkistelevät tuleen ja seinille. Topi suu auki, Jopi vakavana ja pikku Sanelma miettivin ja terävin silmin. Malakiaksen kasvoja ei nurkasta erota.
Saunan nokisessa ikkunassa hämärtyy.
"Ja yhdessä riihessä kun oli kanssa ollut … oli ollut kuollut", jatkaa pikku Sanelma. "Niin, joku akka, nainen, oli ollut siellä töissä… Niin kuollut kun oli tullut ulkoa ja katsellut riiheen kynnyksen yli.. Kyykkysiltään. Silloin se nainen…"
Aapeli kysyy:
"Mitäs hän … silloin?"
"Mitäs hän…" äännähtää Sanelma ja huokaisee ahtaasti.
"Ei se isän mummo ollut se kuollut", virkkaa Malakias verkalleen.
Tuokion kuluttua hän äännähtää:
"Ja minä kun en mene talvella riiheen, yksinäni. Ananiaksen kanssa oltiin sieltä ruumenia hakemassa. Niin Ananias lähti… Niin minä että … en kun hevosta selkään, että ala joutua tuvalle."
"Oliko siellä sitten … mitä?" piipatti pikku Jopi.