"Eihän se enää silloin … se mummo", vastaa Malakias.
Punahuulinen Sanelma virkkaa:
"Isä teki silloin kirstun. Vietiin kirkon hautaan. Kuoli tänne… Sillä oli kuin telkän sieraimet … levällään ja pystyssä."
Malakias sanoo rauhallisesti:
"Eikähän se … se mummo… Kerran vain rumina kuului riihestä."
"Niin … mummoko rumisi?" kysyy Muttinen. "Eikös…!"
"Mikä lie ollut", vastaa Topi. "Mutta eipä tämä mummo, tämä R-rosina
Kypenäisen, mennyt silloin muuta kuin virsikirja kainalossa riiheen."
Sanelma selittää:
"Tämä mummo, joka on nyt."
"Äitin mummo", sanoo Topi. "Se entinen oli rumahtanut."