"On, on löylyä!" äännähtää herra ihastuksissaan. "Mutta … mitenkä te voitte nukkua täällä tällaisen höngän perästä?"
"Lämmin se täällä on", vastaa Malakias tyynesti. "Ei tarvitse nahkaisia niskaansa…"
Aapeli on kömpinyt lauteille, asetellut tuoksuvan vastan mukavasti niskansa paikalle makuulavalle. Ja sitten hän kellahtaa loikomaan. Ensin hän kääntyy kyljelleen, pullein ja lihavin mahoin. Toisessa kädessä hänellä on paperossi, josta hän vetäisee pyörryttäviä henkisauhuja, ja toisessa poskessa mukeltaa hän ruukkurusinaa. Siinä hän loikoo, lauhkeassa lämmössä, hienot pisarat olkapäihin ja vatsaan kohottavassa, Malakiaksen sekoitellessa vesiä. Jopi istuu takapenkillä jalat riitissä allaan. Topikin huudahtaa sitten kodasta:
"No, nyt sitä tuotiin r-reuhkassa sitä piimää… Jota kun r-repäisee, niin lähtee jano."
Topi kiskaltaa kodassa vaatteet päältään ja heittää ne hattunsa mukana penkin alle. Nyt tulee hän saunaan. Muttinen neuvoo Malakiakselle ja Topille, miten saunavedet hänelle on seattava: ensin kaukaloon haaleampaa sitten tulisempaa, ja kiuluun ihan kylmää. Topi ja Malakias kantavat holskahtelevissa astioissa vedet lauteille, Aapeli nousee istumaan ja koettelee niitä. Kehottaa vielä panemaan kylmää vettä kaukaloon, joka on penkillä hänen jalkopäässään.
Ja sitten se alkaa, se löylytys. Kuitenkin sanoo Aapeli vielä
Malakiakselle, joka panee ovea kiinni, kun taas Topi tukkii räppänää:
"Odota, odotahan… Kunnes olen kastellut pääni, ja ennättänyt selälleni. Äläkä lyö ensin paljoa…"
Pikku Jopi inahtaa takapenkiltä:
"Ei enempää kuin koira ruiskahuttaisi."
Aapeli on kääntynyt kylkiasennostaan selälleen, nostaa jalkansa kattoon, vasten mustana kiiluvaa ja kuumaa ortta. Sitten lyö Malakias oikeaa löylyä. Jymähtää, ja käy kohina. Aapeli hätäilee vähän: