Se viina se on nyt alkanut liikkua Malakiaksen ajatuksissa.
Silloin kuuluu kodasta jälleen liikehtimistä, ja miesten ääniä. Ja kun
Malakias sanoo:
"Että … jos sitä ottaisi, niin mitähän ne matokassit silloin?"
Niin ärähdetään kodasta yhtäkkiä leveälti:
"Mitäh?"
Se on Juutas Käkriäisen ääni. Se ääni jatkaa:
"Mitä se … Malakias…?"
Ja toisiakin ääniä erottaa nyt hyvin: Ananiaksen ja Mauno Kypenäisen.
Sitten pistäytyy Juutas saunaan, vaatteissaan. Kainalossa on hänellä paperissa jokin käärö: hän sanoo olevan siinä tupakoita, tuoreita. Ja orsia katsellen hän jatkaa, että hän toi ne tänne saamaan löylyä niskaansa: hikoilemaan tupakatkin. Valmistumaan hätätupakoiksi, kun piippuunpistettävät olivat loppuneet … ja kun heinää on vielä tehtävä. Hän huudahtaa:
"Mutta kyllähän niitä aina saa uusia … kun tekemään rupeaa! Ja osaa tehdä… Ja taitaa tuota osata … mikäs näissä nyt, tällaisissa aiheissa…"