"Nii-ni!" myöntää hänen isänsä. "Mutta … lähtipä se vain. Eikä se tohtorin juomilla, sellainen. Suutuin … kun kaikki join, mutta ei totellut. Lopulta, kun minä otin ketunmyrkkyä… Jo osasi löytää ovensa pellolle."
Kaikki kuuntelevat vaieten. Käkriäinen jatkaa:
"Ja se oli niinkuin sammakko."
"Sammakko!" toistaa Muttinen.
Juutas vakuuttaa:
"Niin, kuin sammakko. Sellainen, joka istui tässä muutamana kesänä tuolla tuvan portaiden juuressa. Tuli istumaan joka ilta. Se Rosina se… Mutta mitäs siitä. Tapoin sen pois. Mutta tämä: ilkanäköinen se oli! Se oli … niinkuin … sisilisko."
"Sisilisko!" huudahtaa nyt Muttinen nousten istumaan.
Käkriäinen kertoo:
"Niin oli. Sillä oli vähän niinkuin jalkoja. Ja kynnet! Kah, oli…"
"Ja ketunmyrkyllä lähti?" kysyy Muttinen.