"Lähti!" sanoo Käkriäinen painavasti. Sitten hän kylvettää itseään.
Muttinen ihmettelee mielessään, ja muutkin. Kummako se: eihän Muttinen kaikkea tiedä. Joskus on oikessa Muttinen, joskus Käkriäinen, eräissä seikoissa varsin kokenut mies ja tohtorikin. Ollaan hiljaa. Viimein alkaa jälleen Juutas:
"Mutta … siinä onkin yksi aihe… Siinä sellaisessa."
"Niin siinä madon tappamisessa? Aihe? Mikä?" kysyy Muttinen.
"On vain … sellainen", myhähtää Juutas. "Katsokaas: se on se, että ei myrkkyä rehlehtieratakaan matoja potevalle niinkuin muille."
"Ei niinkuin ketuille", sanoo Aapeli.
"Ei koko kapsliettia?" sanoo pikku Jopi.
"Eihän?" örähtää Juutas hiukan harmistuen. "Kuolemahan siitä tulisi. Ja rutto kuolema. Ei, mutta ainoastaan pieni sikare veteen seataan … pieni kuin suolajyvä. Ja se nautitaan sisällisesti. Niin lähteä sen pitää madon … sorkkineen."
"Pirunpaskatta!" örähtää Malakias.
"Niin", vahvistaa Käkriäinen. "Mutta se onkin … pieni sikare. Ja se onkin toinen kohtalo…"