"Hm, voihan olla", myöntelee Aapeli lopultakin. "Voihan olla ihmiselle hyvää ketunmyrkkykin."
"Ja jos on pahaa, niin päälle kun kulauttaisi viinaa…!" huudahtaa Malakias. "Se kun talvellakin … lämmitti… Niinkuin olisivat olleet huopikkaat jalassa…"
"Häh?" sanoo Käkriäinen. "Mitä … sen Malakiaksen… Mutta kah, eikös se Aapelin hulja vingukaan … herran… Vinkua sen pitää, jos on oikea löyly… Eikähän tästä mitään … kahvipannun huurusta."
Käkriäinen heittää löylyä melkein kipan loppuun. Kiuas jylähtää niinkuin siihen olisi paiskattu iso kivi. Kauan se jyrisee. Tuhka kohisee kiukaan alla, ovi lentää vinkuvasta kiukaan viimasta raolleen. Lamppu pimenee. Muttinen kumartuu ja pitelee korviaan. Ananiakselta vaipuu vasta penkille. Jopi yrittää alas lauteilta, ja putoaa kolisten lattialle. Pyörtyiköhän Jopi? Ananiasta pyörryttää. Mauno kiroaa:
"Voi Jeesuksen Ristuksen saa…"
Käkriäinen nauraa ja virkkaa:
"Kah, kah, jokos tuli…" Sitten hän alkaa hakata hartioitaan ja hokee:
"Tämä se vasta… Noille saivareille. Niiden pitää pullistua ulos nahkasta. Ai, ai, makealtapa se ottaa. Vetäise, Jopi, se ovi kiinni."
Sitten kylvetään. Muttinenkin alkaa kylpeä. Vastat hutkivat. Viimein sanoo Ananias:
"Olipas se löyly. Pään oli sotkea. Ja lattiallepa tuo kolisi Jopikin, maan vetovoimako lienee nykäissyt, haha…"