"Kuka ampui?" toistaa Lyygia. "Vastatkaa, tai alkaa täältäkin sataa."
Ei vieläkään vastausta.
Lyygia huudahtaa niin, että etäälle metsään kaikuu:
"Hyvä on!"
Hän ojentaa revolverin ja laukaisee airojen ääntä kohti. Ilma nasahtaa.
Ja vielä toisen kerran hän laukaisee.
Silloin kuuluu järveltä näkymättömistä se äskeinen karkea miehen ääni:
"Älkää ampuko, hoi! Omiahan tässä ollaan. Omia. Ananiashan se ampui… Erehdyksestä…! Sihtasi huuhkajaa tuonne puuhun. Niin että … tulikos sinne mitä?"
Ääni on Putkinotkon Käkriäisen.
Nyt toruu Lyygia, kuinka pyssyllä sillä tavoin leikitellään. Eiväthän täällä rauhalliset ihmiset enää voi asua! Huvilaan ei tosin mitään tullut, mutta laukaus… Eikä täällä lahdella tarvitse öisin kenenkään liikuskella. Vielä kysyy Lyygia:
"Ja minnekä te olette menossa…? Voi sellaista Juutasta, kuinka säikytteli."