"Ei sitä sillä tavalla…! Se onkin toinen luokka…"
"Voi Jeesuksen Ristuksen kiljuva s—tana!" huudahti Mauno Kypenäinen.
"Nyt, Juutas, soutamaan karkuun!"
Ja karkuun he aikoivat. Kunnes neidin ääni kuului ja hän paukutteli vastalaukauksensa. Juutaksen oli pakko antaa veneen seisahtua. Mutta sitten hän selitti asian, ja pääsi jälleen lähtemään.
Nyt he soutavat edelleen.
Käkriäinen on ollut niin ällistynyt, että sanoi vasta hyvän ajan kuluttua, pistäen piippuunsa hätätupakoitaan:
"Huuhkajaa ilmoitin Ananiaksen sihdanneen. Uskoivatpas varmaankin. Ja kyllä minä aina sanasen keksin. Ja vielä minäkin niille näytän … porvaleille… Maha niiltä pitäisi halkaista, mitäs… Mutta pitää tässä heitä ensin katsastella, mitä he … se on toinen liikutus, se."
"Mikä se tuolla edessä on?" kysyy Mauno Kypenäinen. "Tuo tuolla niemellä, luoteista ilmaa vasten?"
Maunon osoittama hahmo on niinkuin omituinen ja iso elukka. Aivan kuin hevosen pää, joka joisi salmesta vettä. Ananias huudahtaa:
"Ammunko sitä? Pistänkö patruunan torveloon?"
"Se on Hevonpään saari", sanoo Juutas Käkriäinen. "Kohta ollaan perillä."