Ja silloin kokkeloi Repekka hänet tällä tavalla!
Lapset itkevät. Toiset heistä nostavat pystyyn rahia ja asettavat katajanhaarukan siihen paikoilleen. Pikku Sanelma menee ruokakonttoriin, joka on tuvassa, pihanpuolisessa nurkassa, ja tuo sieltä uutta piimää. Sitten lapset taas syövät. Niin aikuisetkin.
Nyt tulee sisään Saara, kaupunginmatkalle pukeutuneena.
Hänellä on punainen pusero. Vaaleanpunainen satiinipusero.
Mutta hame on hänellä musta, ja tukka korvallisilta kikkaroitu.
Kodassa, padan alla kuumennetulla poltto-oralla hän kikkaroi tukkansa.
Saara on korea, niin että pienet lapset katselevat häntä iloisesti ihaillen, ja Repekka asettuu hajasäärin hänen eteensä ja sanoo veikeästi:
"Sinä olet ryökkinä!"
Ja sitten Repekka nauraa kirkkain silmin.
Saaran sydämestä tuntuukin hyvältä noiden toisten katselu, joskin häntä hiukan harmittaa Ananiaksen naurahdus. Mutta vielä enemmän harmittaa häntä, kun äiti äännähtää:
"Mikäs se tässä niin haisee?"