V
Siinäpä on Sakris lämmitellyt itselleen puuroa. Pienoinen hiillos lähettää häneen heikkoa, suloista hohdettaan. Sitten hän aterioi … suoraan emalisesta kattilasta, jonka hän asettaa jalkainsa väliseen kuopperoon, keinutuoliin, sanomalehden päälle … Helsingin työväenlehdistä jyrkemmän: sitä lainailee hän joskus naapureilta, koska hänellä ei ole nykyään rahaa tilata omaa lehteä…
Kahvikupista juo hän vettä vaatimattomien palainsa painimeksi.
Ei hän paljoa tarvitse. Elää kyllä näinkin… Jos hän saisi aina tällaistakin … jos eivät viimeiset ansiorahat, pienellä räätälöimisellä saadut, ihan loppuisi, niin…
Kunpa kaikki ihmiset olisivat ruoka-asioissa yhtä tyytyväisiä kuin hän! Ja muissakin … itsekkäissä asioissa … huolehtiessaan omasta mukavuudestaan. Silloin ei olisi rikkaudentavoittelua… Silloin eivät ne pirut tai pahathenget, jotka viettelevät ihmisen sielua rahalla, saavuttaisi kannatusta … kun ei kukaan tahtoisi kultaa! Ei olisi rahaakaan! Ja kun rahaa ei olisi, niin ei koottaisi kapitaaleja … eivätkä valtakunnat joutuisi sotiin, joihin kapitaalinhimoiset niitä viettelevät…
Tyytyväisyys … sepä sentään jotain olisi!
Olisipa Sakriksella nyt vielä kahvijauhoja, joista voisi keittää itselleen iltakahvin..!
Mutta: pahaa on oikeastaan kahvikin … myrkkyä ruumiille… Niin sanoi se vegetaaritohtori, joka piti täällä niitä esitelmiä. Myöskin kahvista pitäisi päästä! Mutta ihminen on niin huono. Ikään kuin pahahenki hänessä piilee … jossakin syvällä… Jokin sellainen, joka tahtoo kahvia … vaikka kahvi on pahaa… Se piilee kuin perisynti, kuten kristityt sitä nimittäisivät.
Perisynti?
Synti?