Isään kuului koskeneen se, että Sakriksen vanhin veli siihen aikaan lähti pois kotoa. Teki mieli muualle köyhyydestä. Ja naimisiin hänen tietysti piti alkaa päästä! Jokin tyttö, nainen, houkutteli hänet hylkäämään isänsä. Veli meni Helsinkiin.
Siskokin karkasi sinne sitten palvelukseen … ja lopulta Amerikkaan: hänestä ei ole koskaan mitään kuulunut.
Sillä välin oli Sakris joutunut räätälinoppiin. Isä eli vielä kotona … äidin kanssa. Lieneekö äiti isästä välittänyt yhtään? Sakris kävi kuitenkin tylsyvää isäänsä joskus katsomassa … ja muistaa kerran vieneensä hänelle rahaakin, sen verran mitä sai mestariltaan. Vei juuri vähää ennen isän kuolemaa … ja siitä teostaan on Sakris aina iloinen.
Kun isä kuoli, muutti äiti toiseen kuntaan. Ei käynyt Sakrista katsomassa … eikä Sakriskaan välittänyt hänestä.
Ei silloin. Eikä myöhemminkään. Sakris muistaa äitiään ainoastaan milloin hänen kyttyräänsä ja selkärankaansa oikein särkee ja vaivaiset jalat luopuvat hänen altaan. Silloin hän muistaa … kelvotonta naista, joka teki hänet tällaiseksi.
Ainoa velikään ei tuntunut haluavan tietää Sakriksesta mitään … vaikka kuului olevan Helsingissä hyvissä ansioissa. Tietysti veljen vaimo vaati miestään pysymään Sakriksesta erossa!
Mutta ellei äiti olisi kadonnut vieraihin kuntiin, niin olisi Sakriksen ehkä täytynyt häntä elätellä, antaa hänelle kaikki rahansa, mitä hän maalaisräätälin opissa ansaitsi! Eikä hän olisi siinä tapauksessa ehkä päässyt Hanabölestä sittenkään, kun oli jo melkein valmis kisälli … tuon ilkeän räätälin kynsistä, joka häntä pieksikin. Nyt hän pääsi. Maailma veti sentään häntä puoleensa … lupasi antaa hänen nähdä omin silmin kaikkea sellaista, mistä hän oli oppipoikana itsekseen ja yksinään lukenut. Oli lukenut kaikkea … mitä käsiinsä sai. Työväen lehtiä ja kalentereita … ja muitakin kirjoja. Siihen oli tilaisuutta, vaikka mestari olikin ahnas. Oli aikaa ruokalomilla … ja pyhäisin, kun muut pojat löivät maantiellä kiekkoa … tai alkoivat kulkea naisten aitoissa. Sensijaan Sakris: opiskeli! Piti saada kaikesta selvää.
Nyt hänellä on hyllyllä yhtä ja toista … Krapotkinia … ja viimeksi tuo Nietseske-kirja, jonka hän osti menneenä syksynä Helsingissä … silakkamarkkinain aikaan.
Olisivatpa muutkin ihmiset niinkin oppineita kuin hän..! Silloin voisi maailman varmaan jollakin tavalla järjestää.
Opettaa pitäisi heitä … neuvoa ystävällisesti … ja vetää heidän paheellisuutensa esille! Silloin … maailma…