— Johtajatar tulee! varoittaa jälleen Mimmi. Sakris vetäytyy aidan taakse… Hän odottelee siellä… Ja piirtää aikansa kuluksi lyijykynällään keltaiseen lankkuaitaan ison sydämenkuvan, jonka sisässä on ankkuri ja kirjaimet S ja K.
Aika ilman hänen omaa impeään on kovin ikävä.
Kummallista: nämä kirjaimet sopisivat heidän molempien nimiin.
Sanelmahan oli Kinnunen … ja Sakris Kukkelman.
Ihmeellisesti nuo yhteen soveltuvat kirjaimet tulivatkin siihen: aivan kuin itsestään … ikään kuin sitoen Sakriksen ja Nelman toisiinsa. Niin kuin jo uni ja ennustuskin olivat sitoneet.
Kovin merkillistä … ja uskottavaa!
Lopulta lähti Sakris turvakodin luota tomuista ja lämpöä huuruavaa tietä pitkin.
XIX
Sakris on varsin rehellinen kansanmies. Mutta kansanihminenkin saattaa olla ovela … kun niikseen tulee … yhtä hyvin kuin porvarikin.
Koko yön ja päivän mietiskeli hän, millä tavoin narraisi Nelman johtajattarelta pois.
Nyt hän menee ja soittaa turvakodin porttikelloa. Tullaan avaamaan.
Kukkelman kysyy, onko täällä sellainen tyttö, jonka nimi on Sanelma
Kinnunen.