Ja sitten pääsee hän johtajattaren pieneen ja sievään huoneistoon.
Johtajatar on herrasneiti, vanha ja kookas. Hänen päänsä on harmaassa. Nenällä kiiluvat silmälasit, joiden läpi ankarat ja kunnialliset, mutta herkkäuskoiset silmät tähystelevät.
Johtajatar näkee pitkätukkaisen tontun jalkainsa juuressa … ja hämmästyy.
Sakris on hyvin siististi puettu.
Mutta punajuovaista liinaa ei hänellä nyt ole kaulassa, vaan sininen.
Sakris on vakava ja nöyrä, lähes alakuloinen. Hänen vaaleat silmänsä tirkistelevät vilpittöminä ja viattomina. Hän puhelee kohteliaasti … seikkaperäisesti ja verkalleen. Ja nyökyttää hartioitaan … huokailee.
Neiti pyytää rampaa istumaan. Sakris kapuaa tuolinreunalle … nököttää siinä, hipoen kierolla jalkoterällään permantoa.
Rakennusmestari siis…
Mitä onkaan rakennusmestarilla asiaa?
Niin, Sakris on tullut pyytämään täältä onnettomien naisten kodista,
missä tehdään ihmisille niin paljon hyvää, erästä sukulaistaan.
Päästämään hoitolaa siitä raskaasta huolesta. Se sukulainen on Sanelma
Kinnunen … hyvin onneton tyttö.