Aivan ihmeellinen seikka oli, että Kukkelman sai tietää Nelman olevan täällä. Kukkelman näet liikkuu urakoissa milloin missäkin … ja juuri eilen, kun Nelman tädiltä oli tullut hänelle kirje tuonne Krokelbyhyn, hänen varsinaiseen asuinpaikkaansa, oli hän sattunut käväisemään Krokelbyssä. Ja nyt kiiruhti hän kohta tänne.
Ja sitä paitsi osui niin hyvin, että hän tarvitsee nyt itselleen emännöitsijää. Entisen hän oli erottanut: se oli hävytön … juoksenteli kaiket illat ulkona … ja oli epäsiisti. Vaikeaa, jopa mahdotonta on nykyisinä pahoina aikoina löytää oikeaa ihmistä. Mutta juuri nykyään, kaiken yhä kallistuessa niin hirveästi, on yksinäisen ja … jos siitä puheen ottaa … kivulloisen ihmisen suorastaan mahdotonta tulla toimeen ilman naisihmistä, joka keittäisi hänen ruokansa, korjailisi hänen vaatteitaan, paikkaisi hänen sukkiaan. Sakris sanoi toivovansa aina olla siisti, tahtovansa sitä, palavasti haluavansa. Mutta täkäläiset kylien naiset ovat likaisia ja kauhean viekkaita: ei suinkaan niistä tiedä, lintujako ne ovat vai kaloja. Sellaista elämää ei Kukkelman rakasta: ei hienoakaan huhua, että hän eläisi sillä tavalla. Juorujen suun hän tahtoo nyt pistää tukkoon. Siksi hän ottaisi sukulaisen emännöitsijäkseen…
Johtajatar hymyili: mitähän tuostakin juoruttaisiin? Mutta hyvä, että hänkin pelkäsi juoruja! Sakris jatkoi:
— Rahoja minulla kyllä on… Aina toimeen tullaan… Ja siellä
Krokelbyssä minulla on … omat huoneet…
Niin, pienen, malmisen keittiön onkin Sakris jo aikonut hankkia, kun asettuisi Nelman kanssa yhteen.
— Rakkaus on kaunis asia maailmassa, sanoo Kukkelman. — Ihmisen täytyy rakastaa … se on hyvä … rakastaa lähintänsä. Saita hän ei saa olla … eikä sydäntä vailla. Kyllä minä ylöspitää tuon köyhän orvon, jolta vanhemmatkin ovat hukkuneet.
Sakris ajatteli, että kaunis Nelma oli niin avuton ja yksin. Todellisestakin hellyydestä hersyi pari kyyneltä hänen silmäkoloihinsa…
Sitten kaiveli hän povitaskuaan, levitti auki ja ojensi johtajattarelle Nelman tädiltä, Rosina Kypenäiseltä, tulleen kirjeen, jonka Mimmi oli tehnyt vasemmalla kädellään.
Kovin runsaasti siinä kirjeessä oli sanoja: "Rakas, kaukana asuva
Sakri-serkku" ja "Rakas serkku".
Sitten seurasi: