Siellä sopisi Kukkelmanin asua Nelman kanssa aluksi … kunnes työ palstalla valmistuisi. Nelmakin oleskelisi Mikon eteisessä. Miksipä ei? Mikko on iloinen mies … aika huiskale. Herranakaan ei Sakris häntä pitänyt: oli kylällä kuullut, että Mikko oli niin pian noussut talonpojasta gulashiksi … ja ovathan ihmiset sitä paitsi kaikki yhdenvertaisia ja samanarvoisia … tosiaan samanarvoisia.
Mikäpä olisi Kukkelmanin kuumina kesäöinä loikoa Nelman kanssa viileässä eteisessä, vaikkapa koivunlehdistä kyhätyllä laverilla? Ja istuskella illoin rannalla, jota suhiseva kaislikko reunusti. Ja soudella…
Kun Sakris teki työtä, olisi Nelma koko päivän siinä äärellä.
Ja heilinsä ruuasta maksaisi Sakris tietysti Mikolle taikka tädille.
Näin Sakris aikoi.
Mutta siitä nyt ei tullut mitään! Vanha täti, jonka Sakris lopultakin havaitsi oikeaksi kiusantekijäksi, merkillinen, taikauskoinen ämmä, nousi kovaan vastarintaan.
Sakris talutteli läähättäen ja pihisten huvilaan nuorta tyttöä.
Iloisesti hän huudahti tullessaan:
— Terve, terve, täti!
Ja sanoi sitten, että tässä oli eräs vieras, joka jäisi tänne … taikka
Sakris aikoi pyytää, että hän saisi olla täällä.
Muori vilkaisi kääpiön seuralaiseen.