Sakris kiiruhti nyt valaisemaan asiaa pienellä valheella, joka oli jo kypsynyt hänen päässään hänen sitä varsinaisesti ajattelematta, ainoastaan luonnollisena jatkona turvakodissa tehdylle alulle. Hän sanoi:
— Tämä on kusiini minulle. Joutui pois tehtaasta Helsingistä … jossa nyt työ loppuu. Ja tulee minulle huushollerskaksi.
— Kusiini? Mikä … kusiini? Ja mistä tehtaasta? kysyi muori.
— Se on … kalatehdas Hermannissa. Ja kusiini … mikä se nyt onkaan suomenkielellä?
Viimein sai Kukkelman jollakin tavoin selvitetyksi, mikä kusiini on … ja muorin käsittämään, että Nelma oli hänelle ainakin jokin sukulainen.
Mutta muoriko olisi sitä sukulaisuutta uskonut?
Olisiko tuolla jumalattomalla oikein sukulainen?
Ja noin nuori!
— Ei tänne ketään oteta, sanoi muori.
Pahaksi onnekseen selitti Kukkelman, että tyttö oli orpo, koska hänen vanhempansa oli ammuttu vallankumouksessa.