Pitäisi … lukea se kirja viimein kokonaan. Sen tekijän nimi on Sara Husta… Naiselliselta ja naurettavalta tuntuva nimi … niin naurettavalta, ettei Sakris ole sitä maininnut tutuilleenkaan, vaikka onkin itse kirjaa heille kiittänyt ja kehottanut heitä sitä lukemaan. Sara Husta? Hm! Mutta ainakaan kristillinen ei se teos ole… Sakris ei tunne minkäänlaista kristillisyyden tarvetta. Ei ole ollut kristitty siitä saakka, kun hän alkoi lukea noita räätälimestarinsa lehtiä, joista näki, minkämoiseksi Kristuksen oppi on tehty. Mutta mistä puhuu Sara Husta, joka on varmasti mies, koskapa hän moittii naisia? Mies, vaikka paneekin puheensa naisen suuhun … kai pilkallaan: ivan allekin voi kätkeä kitkeriä ja ankaria totuuksia.
Niin, mistä puhuu Sara Husta?
Vakavista asioista… Kaikenlaisesta…
Hartaasti oli Sakris käynyt kiinni tähän isoon kirjaan … koska lehdissä oli kehuttu sen epäkristillisyyttä. Sakris osti sen … ja leikkasi vaaleiden kansien suojaksi lisäkannet sanomalehdestä. Nyt ne kansipaperit ovat aivan kellastuneet ja kuluneetkin.
Mutta ehkäpä eivät Sakriksen silmät ole enää yhtä terävät kuin nuorempana, vai mistä se johtunee: aina, kun hän ottaa Nietseske-kirjan tutkiakseen ja etsii siitä totuuksia, on hänen melkoisen vaikeaa seurata noita syvämielisiä ajatuksia … silmät vain tahtovat mennä umpeen… Mutta jotakin hän on siitä jo oppinutkin… Sakriksen mielestä se olisi ei ainoastaan luettava, vaan osattava ulkoa, kannesta kanteen … niin kuin katkismus, jota äiti pakotti hänet pienenä lukemaan: lapsen aivoille vielä vaikeampaa kuin tämä kirja aikuiselle. Jos ei räätälimestarilla olisi ollut työväen lehtiä, niin tuskin olisi Sakris koskaan oppinut oikein lukemaan … niin hän luulee.
Tuolla on Sara Hustan Nietseske-kirja, pienellä hyllyllä makuulavan päässä … kalenterien, unikirjan ja hänen muiden kirjojensa joukossa. Sakris: hän rakastaa kirjoja … kuten työväki yleensä … ja halveksii talonpoikia, jotka eivät seuraa tällaisia vakavia asioita. Kuinkahan monella tilallisella siellä Hanabölessä on muita kirjoja kuin hartauskirjat? Sellaisia pöhköjä ovat maanjussit … peltojaan vain ajattelevat, ja suurista asioista pysyvät tietämättöminä ja takapajulla kuin pässit!
Rupeaisikohan tässä lukemaan Nietseskeä … vai soittamaan?
Kirjahyllyllä on myöskin Sakriksen harmonikka. Sen helat houkuttelevat… Ja sen kureiden nurkat ovat kaunistetut punaisella sahviaanilla… Suuri, kaksirivinen harmonikka…
Rupeaisi soittelemaan: vetäytyisi sänkyyn, peitoksi sovitetun säkin ja päällystakin alle, jossa pakotus seljästä ja sääristä asettuu. Siinä kyljellään vetelisi alakuloisia tunnelmia… Ja miettisi itsekseen.
Vai ajelisiko illan kuluksi partansa? Se on jälleen kovin törkeällä sängellä… Ja kampaisi hiukan tukkaansa … jo valmiiksi huomiselle työnhakumatkalle … niin että hän näyttäisi siistiltä. Näyttäisi komealta!