Povari oli selittänyt hänen unensa merkitsevän, että hän ikään kuin antaisi päänsä naiselle … naisen käänneltäväksi.
Kitkerä närkästys alkoi kaivaa Sakriksen sydäntä.
Nelma naurahteli:
— Joko tukka tai sormus…
Ei tullut mitään sinä iltana visiitistä.
Mutta kun pari päivää kului, ajeli Kukkelman huolellisesti partansa … vaikka oli arki … ja lähti kaupunkiin. Ja sieltä toi hän Nelmalle sormuksen … harakankoristeen, kuten Sakris sanoi. Vaatimattoman, mutta sormuksen kuitenkin. Mitäpä hän ei tekisi Nelman mieltä hyvittääkseen? Ja oliko hänen nyt kutsuttava Nelmaa morsiameksi vai rouvakseen?
Nelma pureskeli kynsiään … eikä vastannut mitään.
Mutta visiitille hänen täytyi sitten lähteä … ensin Bergmanin mörskään. Asetti siellä sormuksensa oikein näkyville … ja akat antoivatkin hänen olla rauhassa.
Sakris kutsui häntä nyt mammaksi. Sanoi pois lähdettäessä:
— Täytyy tästä mennä kotiin … että saa mammaa taputella.