Kukkelman katseli keinutuolissaan Mimmin muotoja. Nelma alkoi vaiteliaana valmistaa illallista…
Sakrista väsytti kylällä samoaminen. Hänkin vetäytyi siis omalle makuupaikalleen: permannolle. Mutta nyt siinä ei ollut oikein mukavaa, sillä Nelma oli käärinyt alusia kasaan, kamaria siistimmäksi tehdäkseen…
Kärpäset pörisivät ikkunassa … ja ulkoakin niiden ääntä kuului. Annansilmä nuokkui hievahtamatta… Myöskin Sakris nukkui … ainoastaan jalat ja selkä vaatekasalla, mutta lonkat paljaalla lattialla.
Hänet herätettiin illalliselle. Ateria oli tavallista herkullisempi. Mimmi kiitteli ruokia, puhui koko ajan, mistä ruuista hän enimmin piti, ja söi suunnattoman paljon. Sakris ennätti sanoa ainoastaan:
— Niin … kyllä tämmöisellä moijaa hyvin!
Taikka:
— Kyllä tämmöistä tavallinen keuhkotautinen syö.
Mimmi huudahti:
— Uh-huh! Phyi!
Kun oli aterioitu, valitti Nelma, ettei sisällä ollut puita eikä vettäkään huomisaamuksi. Mimmi sanoi: