Nelma odotti. Mieluummin olisi hän elänyt vaikka Sakriksen kanssa kuin… Jos Sakris olisi ollut edes siivo.
Se hirveä akka…
Sakris sanoi kyllä:
— Älähän niin… Älä semmoisessa hädässä…
Mutta tukea ei hän tytölle tarjonnut.
Eikä Nelma sitten enää selitellyt. Hän tukehdutti itkunsa, painoi suunsa pielusta vasten. Ainoastaan hänen selkänsä hytki. Pukimissaan hän yhä makasi.
Rampa jätti hänet siihen ja meni sänkyyn. Mutta hän ei nukkunut.
Epäluulossaan ajatteli hän:
Se vielä menisi, jos se olisi hänen oma vekaransa. Mutta Nelmahan saattoi pettää häntä…
Pitäisi mennä povarin luo antamaan ennustaa, miten oli asianlaita…
Mutta povarikin pettäisi … jälleen.