Hän sanoi kyllä luulevansa, että jotkin pirut kiusasivat häntä.
Mutta vielä tarvitsi Nelma rahaa tuolle kauhealle akalle. Nelmalla ei ollut muuta kuin kaksikymmentä markkaa. Rampa huokaili … ja lupasi hankkia rahat. Mutta mistä kummasta hän ne saisi? Aivan totuuden mukaisesti ei tästä hirsien numeroimisesta ja onkimisesta lähtisi enää paljoakaan … ja nekin vähät menisivät ruokaan ja kahvi-kultaan. Pitäisi viedä jotain Helsinkiin panttikonttoriin … ehkä piilu ja sahat ja höylät … ja muut rakennusmestarin työkalut. Sen tekisi Sakris … oikein kernaasti.
Mutta Sanelma Kinnusellakin oli keinonsa. Hän sanoi:
— Viedään sormus sinne.
— Sormus?… Naimasormus? toisti rampa.
— Niin. Minkäpä sille mahtaa, vastasi Nelma.
Ja seuraavana päivänä rampa pukeutui pyhäisiinsä ja lähti Helsinkiin.
Vei kaniin kultasensa sormuksen.
XXX
Sanelma Kinnunen palasi Helsingistä Lapinlahden akan luota. Hän oli kovin kalpea. Sakriksen mielestä niin kuin kynttilä. Hän oli sairas… Sakris sijoitti hänet vuoteeseen. Siinä Nelma lepäsi… Hiki pisaroi hänen pienellä otsallaan.
Nyt ei Nelma jaksanut kantaa edes halkosylystä sisään. Ramman täytyi häntä auttaa. Työkin oli Kukkelmanilta jälleen loppunut.