Sakris menee kotiinsa. Aivan hänen ikkunansa edessä on jono halkoliitereitä. Niiden takana ja naapurin lankkuaidan välissä kasvaa väärä ja latvasta typistetty mänty. Sakris lähtee liiteriinsä, hän säpsähtää… Mitä kuuluikaan… Niin kuin etäistä väkijoukon hurraamista. Sitten yhtäkkiä huuto … kuin jotakuta murhattaisiin!
Kissat ne siellä liiterissä! Penteleet! Ne huiskahtavat peljästyneinä pois. Yksi pysähtyy palstan reunaan … ja alkaa siellä naukua … itkee kuin pieni lapsi. Pahanilkinen lapsi, jolle tehdään kiusaa. Taikka molisee jotakin kuin humalainen. Kurrittaa, vonkuu. Ja rääkäisee yhtäkkiä kuin pahahenki … karkaa toisten kissojen kimppuun. Ja on niin kuin paholaisten lauma nyt rähiseisi silmittömässä taistelussa.
Ne kissat eivät anna Sakrikselle yöllä unta… Ja päivällä vuokrahuvilan suuri lapsilauma mekastaa pihalla … hoihkien äänillä, joita Sakris sanoo itsekseen metsänelukkain ääniksi. Ei saa ruokalepoaan enää … eikä nähdä unia kauniista tytöistä.
VIII
Myöhemmin keväällä, kun kissat jo lepäsivät naamat naarmuisina, korvat raapimisesta pöhöttyneinä ja kurkut käheinä huvilain portailla ja aidoilla … ja lapset kirkuivat yhä kovemmin … ja koirat juoksivat kujilla, silmissä ihasteleva ja malttamaton hohde … myöhemmin keväällä, kun alastomat koivut saivat punertavan värin … silloin näki Sakris Kukkelman merkillisen unen…
Ihmeellisempi se oli kuin hän oli pitkiin aikoihin nähnyt.
Minkälainen uni!
Aurinko oli kaiken päivää paistanut hänen kamariinsa … ulkorakennusten yli se pääsi sinne. Edellisenä iltana oli Sakris lukenut "Suomen Työmiehestä", jonka hän lainasi peltiseppä Savolaiselta, erään alakerran.
Suorastaan mahdotonta oli enää tutkia Nietseskeäkään… Kamarikin muuttui jo päivin ihan kuumaksi…
Siinä alakerrassa oli pitkä kuvaus jostakin vallankumouksesta … kertomus, joka oli jatkoa ja johon luvattiin jatkoa. Siinä puhuttiin paitsi Venäjän kuuluisasta Rasputiinista … häntä ei Sakris oikeastaan vihaa, vaan ihmettelee hänen taikavoimaansa … myöskin Venäjän keisarinnasta ja jostakin toisesta tämän kelvottoman keisarinnan kaltaisesta hovinaisesta, joka oli ollut aikoinaan Ranskan kuninkaan hempukkana. Mikä tämän naisen nimi olikaan? Kultaa oli ollut kaikki hänen ympärillään, maaorjina elävältä kansalta kiskottua kultaa … verta. Sakris vimmastui lukiessaan, että kuninkaan, ja tietysti samalla myöskin tuon hempukan, aamukahvikin oli tullut maksamaan kaksisataatuhatta markkaa vuodessa! Kahden hengen aamukahvi! Mutta tietysti oli kymmenet pikentit varastamassa niitä aamukahvirahoja … maakuopissa elävien talonpoikien ja työläisten rahoja. Kaunis oli se nainen ollut… Maidossa kylpenyt… Maidossa!