Viimein ei Kukkelman enää jaksanut hillitä itseään, vaan päätti tiedustella asiaa sellaisesta paikasta, jossa se tiedettiin.
Mistä?
Eräänä päivänä jätti hän työnsä kesken jo aamupuolella … jonkin sikoläätin ikkunapuitteiden nikkaroimisen. Hän meni osuuskauppaan … kiipesi puoleksi konttaamalla ylös korkeita portaita. Tervehti puotineitejä silmäänsä iskien:
— Terve, terve, flikuskit.
Mutta nyt hän ei ollut samanlaisilla asioilla kuin ennen … nimittäin jauhoja tai kahviksia ostamassa.
Sitä, jonka hän oli nähnyt unessa, ei näissä tytöissä ollut…
Sakris oli tullut tänne ainoastaan hankkiakseen kolme paria kananmunia: kaksi munaa itselleen … ja neljä povarirouvalle, joka asui täällä Krokelbyssä.
Niin, kaikkivaltiaaseen ja vanhurskaaseen Jumalaan ei Kukkelman uskonut enempää kuin suurin osa niistä muistakaan kansanmiehistä ja naisista, joita heidän sosialistiset lehtensä ja julkaisunsa ovat ennättäneet päästää entisistä erehdyksistä ja kasvattaa uuteen elämänkatsomukseen. Kuinka olisi Sakris voinut uskoa kirkkoon … ja Jumalaan? Nuo iankaikkiset papithan … siunasivat esimerkiksi sotaan lähteviä sotamiehiä, vastoin sitä käskyä, ettei saa tappaa. Ja keskiaikaisten kirkkoruhtinaitten tavalla he kantoivat tarkasti veronsa … eivätkä eläneet köyhistä köyhimpinä, vaikka Kristus käski luovuttamaan toisen hameensa lähimmäiselleen, jos kenellä on kaksi hametta… Samapa lienee, onko kysymyksessä hame taikka palttoo … tahi muut vaateparsellit ja omaisuus…
Ei; Sakris uskoi pitkätukkaisiin miehiin … tautien parantamiseen ilman lääkärin apua … ja uniin ja ennustajarouviin.
Uskoivathan povareihin hienommatkin … sellaiset, jotka uskoivat kyllä kristinoppiin.