Rouvalla on kamarissaan jonkinlainen verho nurkassa. Hän menee sen taakse… Sakris ei tiedä, mitä hän siellä toimittaa … mutta yhden munan ja ruokailulasin vei hän sinne mukaansa. Hän tuntuu naputtavan siellä munan rikki … ja puhelee:
— Hyvää … hyvää … ja valoisaa tulevaisuutta. Ihan huntupää morsian tuntuu tästä nousevan…
Nyt tuo hän lasin Sakriksen nähtäväksi:
— Katso itsekin, niin näet, että huntupää morsian tästä nousee.
Vielä nakuttelee ennustaja toisenkin munan rikki verhon takana … ja istahtaa sitten pöydän ääreen miettiväisen näköisenä… Aprikoi, tekisikö hän tällä kertaa oikein sokerikakun, koska sai näin paljon munia. Sakris odottaa vakavana ja uskoo rouvan ajattelevan hänen untaan. Sitten rouva sanoo:
— Sinun pääsi oli siinä unessa Rasputiinin pään näköinen, eikö niin? Jaa, jaa … niin. Tosiaan, kun minä nyt sinua katselen, niin sinun silmissäsi on jotain sellaista … viehätystä… Ne lumoavat minkä tytön tahansa!
— Niin, vastaa Sakris Kukkelman, — minulla onkin aina oikein vaikea olla, kun kaikki flikat, jotka minut näkevät, rakastuvat minuun.
Rouva naurahtaa. Sitten hän ennustaa:
— No … ennen kuin tämä vuosi on ummessa, joutuu se unessa nähty kaunotar, viaton ja nuori … sinun luoksesi, ja on sinuun kovin ihastunut. Joutuu piankin. Ja jos ei tämä asia mene, niin saat sylkeä minua vasten silmiä. Siinä se!
Sakris ihastuu. Kysyy kuitenkin: