Ikävä siellä on Sakriksella, pohjakerroksen asukkaalla…
Jospa asuisi edes ylempänä, niin olisi kirkkaampaa..! Ja olisi lämmin lattia alla. Milloin on kirkas ilma … kevättalvella ja kesällä … näkisi yläkerroksista hyvin kauas. Söörnääsiin … ja Helsingin tornitkin… Toiseen kerrokseen näkyy läheinen meri.
III
Kääpiö astuu huoneeseensa ja vääntää sähkön palamaan. Silloin valahtaa lampusta kamariin punainen hohde. Sakris on nimittäin ympäröinyt lampun värillisellä silkkipaperilla. Kylmänä ja lohduttomana se valo läikähtää ummehtuneelta haiskahtavaan ja lämmöttömään ilmaan. Tyhjät seinät. Melkein autio kamari. Kehno keinutuoli… Tuossa ikkunan edessä matala räätälinpöytä… Nurkassa näkyy höylä ja naulassa riippuu pari kummallisia, polvista poikkileikattuja housuja…
Mutta onpa täällä koristuskin seinällä. Väripainos, joka esittää Romeota ja Juliaa: sellainen on kirjoitus kuvan alareunassa.
Eikä varsin ainoakaan koristus. Ikkunalla kasvaa Annansilmä …
Sakriksen kukka, hänen nuori lemmikkinsä…
Niin … kukka se ei tee koskaan kenellekään pahaa … ei väittele vastaan, vaan palkitsee isäntänsä hoidon kiitollisuudella, antaen hänen nauttia ihanuudestaan keväällä ja lyhyen kesän aikana.
Sähkönappia vääntäessään tuskastuu rampa työn puutteesta aiheutuvan huolen lisäksi siitäkin ajatuksesta, että se yhtiö, joka omistaa tämän vuokrahuvilan, on taasen korottanut sähkömaksua. Kamarin kuukausivuokraa oli nostettu muutama viikko sitten. Milloin tuleekaan näistä korotuksista loppu?
Sellaiset seuraukset ne on maailmansodalla…
Sodilla yleensä… Nyt saadaan joka maassa vuosikausia maksaa viimeisen sodan kustannuksia!