Sakris ajattelee:
Niin, niin, sellaiset tulokset on sodilla! Se on selvä… Porvarillisen ja ilkeän maailman tekemillä sodilla…
Ääneensäkin supisten ja hartioitaan vakuuttavasti nyökäyttäen asettaa hän siinä märkiä rukkasiaan kuivamaan … uunin viereen, jossa hän keittää ruokansa. Sitten ryhtyy hän kiskomaan seljästään halkosahaa ja päästämään kirvestä vyöltään.
Milloin hänen mieleensä johtuu viimeinen maailmansota, painaa se mieltä … ja suorastaan ärsyttää häntä … niin kuin melkein kaikkia työläisiä nykyaikaan. Tyytymättömyys siihen sotaan ja tuskastuminen etenkin sen luomiin elämänvaikeuksiin leijailee suorastaan ilmassa. Niin, ihmetellään ja aprikoidaan oloja, jotka saivat tuon sodan aikaan ja sotkivat hyvänlaisen maailman. Ja ollaan tyytymättömiä nykyisiin, muka yksinomaan porvarien kannattamiin maailmankäsityksiin…
Jos saisi ruokaa … niin kuin ennen… Edes ruokaa! Ja työtä.
Mutta kuinka on Kukkelmanin laita? Nytkin on hän kuljeskellut kolme, neljä päivää kaikkialla … eikä ole löytänyt työtä. Sitä muistelee hän saaneensa ennen sotaa aina helpommalla… Nykyään työttömiä yhä lisääntyy … vaikka hänen mielestään Suomen vapaussodassa surmattiinkin kaikki parhaat työläiset..!
Ihme, että hän itse pelastui…
Maailmansota…
Vaikeaksi tullut aika…
Pettymys, että punakaarti joutui tappiolle…