Niin sanoen työntää pyssymies käden povelleen ja vetää esille paksun lompakon.
— Pois kivääri, tiuskahtelee Sakris silloin. — Jos minä stämmää teitä lakituvalle, niin… Hahhah … halu tappaa metsäneläimiä… Opettaa koirat, pedot, niitä ajamaan! Metsän syyttömiä eläimiä … vuodattaa niistä verta… Oletteko te ajatellut tätä? En minä itsestäni niin välitä, mutta … viattomat kreatyyrit…
Herra on aivan ihmeissään.
Siinä sitten istahdetaan kiville … ja herra koettaa sovitella
Sakrista. Sakris pitää hänelle opettavaista esitelmää.
Metsästäjä ei kuitenkaan näytä Kukkelmanista pahansisuiselta… Ei, päinvastoin hän kuuntelee Sakrista … ja hymyilee hänelle iloisesti.
— Mikä te olette? Kuka te olette? kysyy Sakris.
— Minäkö? vastaa herra. — Minä olen … muudan Suomenvaara … liikemies. Mitä te tahdotte korvaukseksi? Ja kukas te sitten olette?
— Minäkö? kysyy puolestaan Kukkelman. — Minä … olen byggmestari.
Suomenvaara ällistelee. Tarjoaa kääpiölle viidenkymmenen markan seteliä, jonka Sakris viimein huoliikin, kauan vastusteltuaan ja selitellen, ettei tässä rahasta ole kysymys: hän halveksii rahaa … on kehittynyt ihminen, sosialistikin. Sitten tarjoaa nuori liikemies Kukkelmanille sikaria, mutta nyt rampa jälleen puhuu tupakanpolton vahingollisuudesta… Suomenvaaran nauru kajahtaa hilpeästi.
Suomenvaara polttaa halukkaasti sikariaan.