— Kuinka? Mitä varten? Osaan minäkin riitingit… Jos tahdotte, teen riitingit teille. Minä olen jo tuuminut asiaa…
Mikko naurahtaa … ja arvelee, että sitä asiaa voidaan nyt oikeastaan pohtia myöhemminkin. Hän sanoo:
— No, kunhan nyt ensin kaadatte petäjät ja hommaatte ne rantaan! Taitaapa sitä siinäkin jo olla tekemistä. Mitä arvelette, saatteko te puut täältä rantaan?
— Minäkö? ihmettelee Sakris, ja hänen suunsa menee iloiseen ja leveään nauruun. Hän vakuuttaa:
— Se ei ole mikään konsti. Ei työssä niin paljon voimia tarvita, vaan konstit ne auttaa. Ja minulla on sellaiset konstit, että … niin kuin ei mitään vain…
Siis olkoon sekin asia selvä. Mutta vielä kysyy Mikko, milloin koiratarha tulisi valmiiksi.
Sakris pohtii ja arvelee. Hän lukee päiviä ja puita…
Ja lopultakin on Sakris varma, että kuuden viikon kuluttua voisi koiria pistää asumaan koirataloon.
Hyvä on sekin Mikosta. Mutta vieläkin yksi seikka: paljonko Kukkelman tahtoisi urakkasummaa … tarkalleen niin pitkän ja niin leveän rakennuksen teosta … kunnes laitos olisi vesikaton alla?
Sakris asettuu kivelle istumaan ja vetää povitaskustaan suuren muistikirjansa. Syventyy miettimään ja piirtelemään käyristyneille paperilehdille lyijykynällä viivoja, koukeroita, kirjaimia, numeroita ja omia merkkejään…