Entistä aikaisemmin illalla lähti Kukkelman jälleen kotoa, ajettuaan partansa, joka tuskin oli vielä sängellä, ja kammattuaan päänsä kiiltäväksi kuin rasva.
Nelman ikkuna oli auki. Sakris heilautti syvään kumartaen hattuaan ja huudahti:
— Terve, terve, kultuni!
Nelma katsoi häneen kummastuen … ja hajamielisesti … niin kuin ei olisi häntä ymmärtänyt. Mutta sanoi sitten:
— Mimmi käski, ettei teidän pitäisi tulla tähän ikkunan alle… Eikä pyytää halkojen pilkkomista. Mimmi on pihalla…
Rampa oli yskän ymmärtävinään; hän vetäytyi heti lankkuaidan kätköön.
Hänen mielestään oli Nelma niin kaino, että puhui ikään kuin Mimmin suun kautta.
Sitten puikki Kukkelman tirkistelemään pihalle portin raosta…
Ja siellä oli Mimmi erään toisen naisen seurassa. Se toinen kääntyi selin… Sakris huudahti hiljaa:
— Neiti … neiti Byskata!