Ensin ainoastaan yhden huoneen… Ja sitten lisää…
Ja nyt, kun hänellä oli Nelma, naisista herttaisin, syntyisi huvila aivanpa itsestään: sellaisen innon ja voiman, sellaisen terveydenkin hän saisi Nelman vaalimana.
Jotenkin hän rakentaisi huvilan … sen hän oli velvollinen Nelmalle.
Mahtavia ajatuksia suhisi ja pohisi Kukkelmanin päässä…
Oi, kuinka laupias Luonto oli hänelle ollut! Ennustanut ja antanut hänelle Nelman.
Sakris joutui kiitollisuuden valtaan.
Hän oli niin liikuttunut, että heittäytyi viimein itsekseen polvilleen ja … rukoili. Kiitosrukousta se oli. Rukoiliko Sakris? Kiitti Luontoa … ja povarirouvaa ja toteutunutta untaan!
Seuraavana päivänä ei työstä paljoa tullut. Muori tarkasteli häntä, silmät terävinä koukkuisen nenän kahdenpuolen. Raajarikko sotki jalkoihinsa taikka hukkasi työkapineitaan. Hän näytti väsyvän helposti … horjuilevan kelmeänä. Ihmekös se, kun hän oli taas kolunnut yöllä valveillaan … juossut illalla kylillä, huolimatta kunnolleen edes heikkoa velliään.
Välistä näytti siltä kuin olisi Kukkelmanilla ollut tuli kaatioissa: niin hutiloi hän hirsiä piilutessaan … ja katseli vähän väliä kelloaan.
Narraisikohan joku nainen tosiaan tuota rampaa?