Entä sitten Matti itse! Jospa hän olisi päässyt täältä … jonnekin!
Edes lähemmäksi suurempia paikkoja.
Nyt täytyi hänen viipyä kartanossa ainakin vuotensa loppuun, ja hiukan peljätäkin isäntää, entistä toveria.
Kerran keväällä tuli herra taas tilalleen. Tuli jo viettämään kesää, mutta kohtasi maalla takatalven. Niinpä hän ja Matti istuivat molemmat ikävissään salissa ja katselivat, miten lumiräntä samensi ilman ja peitti maan märkiin hursteihinsa. Harmissaan haasteli tavallisesti iloinen herra puutarha-aikeiden huonosta onnesta. Silloin johtui Matti valittelemaan … että mitäs täällä Suomessa … puutarhoista. Ja innostui lopulta huudahtamaan jotain paremmista maista, Ranskasta tahi Saksasta … Italian aurinko oli liian kaukainen toiveenakin. Mutta hätäpäs olisi siellä elää … appelsiinien keskellä. Jo Saksakin oli maa…
Mitäpä sanoi tähän isäntä? Hän oli takatalveen kyllästynyt. Hän ryhtyi nyt Mattia innostamaan: näytti monillakin elävillä esimerkeillä, kuinka Amerikan farmit ja seikkailut siellä Kaukaisen Lännen hevospaimenten parissa olivat tehneet useista pehmeäluontoisista suomalaisista karskeja miehiä. Mitä Europaan tulee, ei hänen mielestään kannattanut puhua muista valtakunnista kuin Saksasta. Toisissa oli luonto liian veltostuttava, ja Saksa oli järjestyksen maa, kun taas Ranska ja Italia olivat … no, hän ei oikein tiennyt mitä ne olivat. Mutta Mattia, joka ilmaisi, ettei hänellä olisi varojakaan eikä toiveita saada rahaa niin pitkää matkaa varten kuin Amerikaan, Mattia kehoitti ystävä lähtemään Saksaan. Aluksi ainoastaan Saksaan. Jopa lupasi hänelle omasta kukkarostaan matkarahoista osan, viisisataa markkaa, sekä hankkia jonkun henkilön Matille takaajaksi vähän enempäänkin kuin toista sen vertaa varten. Itse hän tarjoutui ensimmäiseksi takuumieheksi; Matti suorittaisi velkansa sitten, kun hän paisuisi ulkomailla mieheksi…
Päätettiin, että Matti muuttaisi ulkomaille.
Meni se kesä, ja tuli syksy. Viimeiselle metsästysretkelleen tänä vuonna tullessaan antoi iloinen ystävä Matille tuhannen markkaa, pienellä velkakirjalla hankitut. Nyt oli Matin kohta lähdettävä, heitettävä virkansa, käydäkseen vielä ennen matkaansa kotonaan, Mikkelin toisella puolella … hyvästelemässä köyhiä vanhempiaan. Niin, hyvästelemässä moniksi vuosiksi … ehkä iäksi…
Matissa heräsi matkakuume. Paljoa ei hän sallinut enää itselleen viipymistä, jonkun viikon uudisteli Matti kotonaan koulunaikuisia saksan kieliopin tietoja … katseli sanakirjaa. Sillä, kuten sanottu, Saksaan oli hänellä suunnitelma lähteä. Hyvin tuntui kieli sujuvan!
Laiva lähti Turusta Köpenhaminaan vähän ennen joulua. Matin uskollinen pärekori, vanha ja nurkistaan naurava, sovitettiin täyteen Matin omaisuutta ja vedettiin nuoralla kiinni. Sitten Matin päähän naapukka … uusi ja kriminnahkainen. Sateenvarjo mukaan, ja ulkomaille vain … luomaan tulevaisuutta.
Saksaan … ehkä kauemmaksikin. Palatakseen kotiin vähän toisenmoisissa oloissa.
Kaikki meni hyvin. Matalana katosi Turku saarten taakse; meri oli tyyni, aueten Matille kummallisena ja hiukan peloittavanakin … Mutta rohkeutta piti olla! Kuinka tuolla meren äärillä risteilivät höyryt … mikä minnekin etäisiin maailmoihin.