Samassa Hannu astui sisään.
"Onko mamma pahalla tuulella?" kysäsi hän, "koska kapusta kajahtelee".
Sofia rupesi itkemään. "Oi tätä kurjuutta!" hän huudahti ja heittäytyi penkille istumaan.
"Kuinka?" ärjäsi Hannu. "Isä on taaskin teitä pahoin kohdellut, sen arvaan. Vai kuinka?"
"Sopiiko sinun noin puhua minusta ja minulle?" virkkoi Tapani.
"Sopii hyvinkin", sanoi Hannu. "Miksi olisin teille kiitollisuuden velassa? Siitäkö, että olen tähän kurjaan mailmaan tullut, jossa kaikki käy nurin? Ei, kiitollisuudesta ei ole kysymystä".
"Kaunis poika!" huokasi Tapani.
"En ole erittäin kaunis, vaan voimia minulla on. Tulepa, isä, koettamaan voimia".
Hän tarttui Tapanin kaulustaan ja heitti hänet lattialle.
"Poika, poika, päästä minut!" huusi Tapani.