"Kellariin, laarin alle! Tulkaa heti!" virkkoi Hannu.
Sofia otti seinältä kellarin avaimen ja läksi poikansa kanssa kellariin.
Kellarissa oli kaksi ovea. Sisä-oven sisäpuolella, lähellä kattoa, oli seinässä syvänne, jossa oli pidetty pottuvasuja. Sofia otti vasut alas ja Hannu kiipesi sinne. Se paikka oli aivan pimeässä, kun ovikin oli auki.
"Menkäät nyt sisälle ja varoittakaa muita siellä mitään minusta tietämästä. Tulevana yönä päästäkää minut ulos; minä lähden matkustamaan", virkkoi Hannu.
"Mitä olet tehnyt?" kysyi Sofia levottomasti.
"Kyllä sen kuulette kohta. Menkää nyt sisälle", virkkoi Hannu.
Sofia sulki huo'aten kellarin ja meni sisälle. Ukonilma oli nyt melkoisesti asettunut.
Sofia kielsi lapsia ilmoittamasta mitään heidän veljestään, ja istui sitten tuolille levottomana odottamaan mitä seuraisi. Kaksi miestä tuli nyt pihalle. He katselivat ympärilleen ja menivät sitte sisään. Toinen heistä oli kyytirättäri.
"Missä on poikanne?" kysyi jälkimäinen Sofialta.
"Poikaniko?" virkkoi tämä, kummastuen muka.