"Olemmeko nyt katsoneet läpi kaikki paikat?" kysyi toinen mies rättäriltä.
"Olemme kaiketi", virkkoi toinen.
"Lähtekäämme sitte pois", jatkoi kysyjä haukotellen.
Silloin tuvan akkuna avattiin, Tapani katsoi ulos ja huusi: "Poikani on kellarissa, sisäoven lähellä, katonrajassa. — Ja nyt Sofia minä sanon sinulle: äiti ja poika!" Samassa Sofia heilautti kellarin avaimen kädestään niin kauas kuin jaksoi. Se putosi jokeen.
"Vai niin, jopa sinä, akka, olet meille valhetellut!" sanoi rättäri ankarasti. "Kyllä me tuon oven au'omme".
"Kelpaapa koettaa", sanoi Sofia.
Rättäri meni nyt tuvan akkunan edustalle ja käski Tapanin lähteä hakemaan avainta tai käydä tirkkoja sepältä. "Me vartioimme sill'aikaa ovea", lisäsi hän.
Sofian haukkuessa häntä, lähti hän matkalle ja palasi jonkun ajan kuluttua tirkkojen kanssa, jotka oli käynyt Leiviskän Sakarilta noutamassa.
"Kaunis kunnia!" huusi Sofia. "Isä jättää poikansa oikeuden valtaan!"
"Älä sinä puhu kunniasta, mamma; meidän kesken se ei tule kysymykseen", sanoi Tapani katkerasti.