"Minun poikani olisi minun tänään ehkä tappanut ja sinä vaan nauroit.
Nyt on teidän vuoronne".
Samassa kellarin ovi avattiin tirkan avulla.
"Tule ulos, kunnoton sikiö!" huusi Tapani ovelta. — Ei kuulunut mitään kellarista. —
"Astutko ulos?" huusi Tapani, jonka kiukku muuttui raivoksi, "tai, Jumal' auta, noudan luodikkoni ja pamautan kalloosi! Kyllä minä tiedän, mihin tähtään".
Nyt kuului liikkuminen kellarista ja kohta astui Hannu ulos kalpeana, seisahtui rättärin eteen, ojensi kätensä ja sanoi: "sitokaa!"
Sofian huulilta kuului kamala huuto ja hän kaatui tainnotonna kellarin eteen. — — —
"Mitäs poikani on tehnyt?" kysyi Tapani rättäriltä.
"Hän löi muutamaa juomatoveriansa — Laikkalan Aappoa — liian kovasti sattui käymään — poika ei sen enempää noussut".
"Hän olisi joutanut nousemaan", virkkoi Hannu, "mutta muuan toinen, joka tänään oli allani, olisi sen iskun ansainnut. Ymmärrättehän, isä".
"Viekää pois tuo kurja", sanoi Tapani.