Jonkun päivän kuluttua sai Esaki kuulla tuosta lapsenryöstöstä. Hän jotenki kummasteli villipetojen rohkeutta, vaan kun ei mitään muuta selitystä lapsen katoamiseen löytynyt eikä kuulunut ja kun pojan sanottiin kuulleen metsäpetojen ääniä, niin Esa luuli niinkuin muutki.
Pilveisten emäntää tyydytti varsinki se seikka, ettei tuo ryöstetty lapsi ollut se, jota hänen Hannunsa tulevaisuudessa saisi vaimokseen kutsua!
Oltuaan vähän aikaa kulkupuheena, vaipui tämäki merkillinen tapaus ja puheet siitä Unholan syvyyteen, jonne kaikki senkaltaiset puheet vihdoin joutuvat.
Samana iltana kun Helena ryösti lapsen, tapahtui Pilveisten perheessä muuan kohtaus, josta tässä lyhykäisesti kerromme, koska se hyvin kuvaa perheen sisällisiä oloja.
Sofia oli nimittäin nuhdellut Tapania, tiesi monettako kertaa, siitä, että Tapani oli ollut vailla sekä rakkautta, että tavallista kohteliaisuutta Aumolassa silloin, kun ei hän ollut ruvennut kertomaan unestaan, vaan oli pakoittanut Sofian kertomaan toisten unia. Ensin Tapani koetti selvetä asiasta siivolla, vaan vihdoin hänen malttinsa loppui.
Kun siis Sofia lausui, ettei miehellään ollut rohkeutta, niin Tapani tuiskasi: "Oli mulla kerran liiaksiki rohkeutta, nimittäin silloin, kun otin sun akakseni".
"Niinkö luulet ukkoseni?" sanoi Sofia ja loi häneen kellertävät silmänsä. "Minä taas luulen, että ellen oisi sua puolittain vetänyt luokseni, emme nyt olisi toistemme hupina".
"Luuletko sulla olevan niin suuren vetovoiman?" virkkoi Tapani ja läksi samalla ovesta ulos sekä rupesi juoksemaan erästä niittyä kohden, jossa niittyväki lopetteli työtään.
Sofia, joka niittyväen joukossa tiesi olevan muutaman tyttären, jota vastaan hän oli oppinut tuntemaan kummallista vastahakoisuutta siitä yksinkertaisesta syystä, että tytär oli kaunis Tapanin ja monen muun mielestä, ryntäsi nyt arvoisan puolisonsa jälkeen ylläpitääkseen tuota vetovoimaa, josta juuri oli puhunut.
"Julkeatko, hävytön, jättää vaimosi yksin, juostaksesi keveä kenkäisten piikojen jälessä?" läähätti Sofia. "Seuraa mua heti, tai, Jumal' avita, lähden rovastin luo ensin ja nimismiehen luo sitten".