Lauri heräsi varhain seuraavana aamuna eikä ollut aivan hyvällä tuulella, koska kohmelo häntä ahdisteli.
"Ylös akka", hän karjasi vaimolleen; "niin totta kuin henkeäsi rakastat, keitä mulle ennen tunnin kuluttua ohravelliä".
Vaimo hiipi tulta virittämään ja pani kattilan tulelle. "Mihin sulla on näin varhain meno?" kysyi vaimo, luoden salaa silmänsä Lauriin.
"Minä menen vaikka h—tiin ja palaan sieltä illalla" sanoi Lauri. Hän otti nyt taskustaan kukkaronsa, otti sieltä markan ja sanoi vaimolleen: "illalla kun palaan, pitää pullon olla täytetyn; ymmärräthän. Minä nostan mörköelämän, jos en saa virvoitusta palattuani".
"Voi Lauri, miks'et osta lapsille" —
"Hiljaa, akka, tai saat vasten kuonoasi, että hampaat kalisevat", karjasi Lauri ja löi nyrkkinsä rahiin, niin että lapset, joita makasi neljä lattialla, heräsivät. Yksi heistä rupesi itkemään.
"Suu kiinni, penikat!" huusi Lauri. "Säästäkää aamuvirtenne siksi kunnes olen ulkona".
Hän puki nyt yllensä, ja rupesi syömään. Kun hän oli syönyt, läksi hän ulos, laski suksensa, jotka olivat seinää vasten pystyssä, pitkälleen maahan ja lähti hiihtämään.
Hän hiihti viistoon jokea ylöspäin ja sen poikki, nousi maalle ja oli parin tunnin kuluttua lesken mökin edustalla.
Lauri jätti sukset oven eteen, meni mökkiin ja koputti sitten lumen jaloistaan mökin lattialle.