"Niin, Helena kyllä voipi selittää asian", virkkoi nimismiehen rouva.
"Parasta on, että tuommoiset juorut saadaan selville".
Kaikkien silmät kääntyivät Helenaan, joka kokosi kaiken voimansa, ettei näyttäisi levottomalta. Hän lausui nyt:
"Joka haluaa uskoa lesken puheita, hän niitä uskokoon. Meidän talosta on leski kahdesti ajettu pois ja toisella kerralla hän oli säikäyttämäisillään Valpurin kuoliaaksi ja käytti itsensä kuin hullu. Semmoisen puheet pysykööt arvossaan ja vaativat vähintäänki jotain todistamista, jos mieli niitä korviin ottaa".
"Aivan niin minäki sanon", virkkoi rovastin rouva. "Todistakoon leski puheensa ensin, sitten häntä voidaan kuulla".
Esa, joka oli kuullut puheen loppuosan, tuli ovelle ja sanoi: "Lesken puheisin ei ole ensinkään luottamista. Minä pidän suorastaan loukkauksena, että vaimoni kunniaa epäillään".
"Tietysti ei epäilläkään", huudahti Luopion emäntä ja nimismiehen rouva myös vakuutti, että kysymys oli nostettu juuri sitä varten, että puhdistettaisiin Helena kaikesta epäluulosta.
Esan välitys oli toiselta puolen Helenasta hyvin mieleen, toiselta puolen se taas veti toisessa kamarissa olevien huomion asiaan, jota ei Helena olisi suonut.
Kaikeksi onneksi nyt salissa syntyi melu, koska siellä, rinkitanssia tanssiessa, muuan pariskunta lankesi lattialle.
Tämän tapauksen jälestä pastorin Mari meni kamariin ja kumarsi Tapanille, joka täten tuli vedetyksi tanssin kuiluihin. Sofia kohta huomasi, että miehensä oli joutunut nuorten pariin, vaan luuli hänen sinne käskemättä menneen, josta hänen levottomuutensa lisääntyi. Tyttäret, jotka tunsivat Pilveisten kotielämän, osoittivat ilkeyksillään Tapanille mitä suurinta kohteliaisuutta ja Sofia päätti kohta että Tapani saisi kuulla kotiripityksen kaiken tämän johdosta, johon hän oli niin syytön. Tavallinen kohteliaisuus esti nyt kamareissa olevia jatkamasta arveluitaan lapsen ryöstön suhteen. Vaan Helenan sydän tunsi kipeästi, että hän tuskin oli voinut täydellisesti puhdistaa itsensä läsnäolevien silmissä. Koko sen illan huvi oli jäänyt häneltä tarkkaamatta ja hän toivoi pääsevänsä rauhaan omaistensa luo.
Kun vihdoin nuoriso oli kerennyt illan kaikki lystit läpi, ruvettiin hyvästiä jättämään. Suurella mielenkarvaudella ajatteli Herpertti, että tuskin koko pääsiäisluvalla enään oltaisiin näin lukuisasti yhdessä, vaan hän lohdutteli itseään sillä, että hän kyllä liikkuisi muutamissa paikoin, joissa joku toinenki liikkuisi.