"Elsilässä käydessäni kuulin puhuttavan tapauksesta, joka on niin kummallinen, etten koskaan ole kuullut mitään sen kaltaista", sanoi nimismiehen rouva.
"No mitä sitten?" kysyivät useat.
"Sanotaan Takalon Elsan olleen hävittömän Aumolan emännälle. Mutta siinä ehkä ei ole perääkään. Vaan mitä sanoo Aumolan emäntä?"
"Kertokaa ensin mitä olette kuulleet, niin minä sanon, kuinka suuri osa siitä on totta", sanoi Helena terävänlaisesti.
"Jos joku mulle sanoisi niinkuin Takalon Elsan sanotaan puhuneen teille, Helena; jos joku sanoisi: 'Herpertti ei ole lapsesi', niin minä merkitseisin hänen, joka niin sanoisi, että elinaikansa muistaisi", virkkoi nimismiehen rouva.
"Ettäkö Valpuri ei olisi Helenan lapsi!" sanoi Luopion emäntä, joka juuri miehensä kanssa saapui vieraiksi. "No, Herran nimessä: kenenkä lapsi hän sitte olisi?"
"Tietysti lesken", sanoi nimismiehen rouva, "jos leskeä uskotaan".
"Jonka lapsen metsänpedot veivät", virkkoi Luopion emäntä.
"Mitä te horisette?" sanoi nyt rovastin rouva. "Kaikkia te viitsitte puhua, Leskihän on vähän nöyräpäinen ja semmoisen väitteet eivät paljon merkitse".
"Hän on hyvin selväjärkinen, silloin kun minun kanssani puhuu", virkkoi kiihkeästi Luopion emäntä, joka pelkäsi, että tämä jännittävä huhu raukeaisi sikseen. "Onko emäntä häntä puhutellut?" kysyi nimismiehen rouva hiljaa. "Valitettavasti en ole saanut häntä tavata", virkkoi hiljaa Luopion emäntä. "Mutta kuulkaamme, mitä Helena sanoo", hän lisäsi ääneen.