"Älkää toki noin valittako! Päin vastoin en ole mikään julmuri, kun lupaan olla asiasta mitään ilmoittamatta, jos pidätte mun hyvällä tuulella. Vaan sen minä vaadin".
"Sinä et siis ilmoita mitään, kun täytän säkkisi", virkkoi häpeän ja epätoivon rajalla Helena.
"Saatte olla aivan huoleti niin kauan kun se säkki sisältää jotaki, vaan kun se tyhjenee, vaatii se täyttämistä", sanoi Lauri, kynsien korvallistaan.
"Oi minua onnetonta!" vaikeroi Helena. Vähän toinnuttuaan lisäsi hän: "Minä olen sun vallassasi. Tule aittaan, niin saat minkä vaatinut olet".
"Nyt te puhutte kuin järkevä ihminen", sanoi Lauri, raakamaisella naurulla, joka tarkoitti kohteliaisuutta.
Helena nouti aitan avaimen ja meni aittaan, jossa hän täytti Laurin säkin.
"Kas niin. Paljon kiitoksia tällä kertaa", sanoi Lauri ja läksi astumaan, säkki selässä.
"Kun vasta vaadit lisää, niin ilmoita mulle äläkä itse tule, kyllä minä lähetän sulle saatavasi", virkkoi Helena menevälle.
"Se on vielä kohteliaammin", sanoi Lauri. "Jos joskus tarvitsisin jotaki muuta, mitä talosta liikenee, niin kyllä annan sanan. Olkaa siis huoleti!"
Tällä röyhkeällä lauseella erosi Lauri Helenasta.