Rohkaistuna tästä voitosta, kysyi Hannu, halusiko joku nostella tervatynnyreitä kilpaa hänen kanssaan.
Oli kaksi riviä tervatynnyreitä päällekkäin, jotka muuan lähellä patoa asuva oli tuottanut tänne, lastatakseen ne tästä kolmilaitoihin. Hannu otti muutaman tynnyrin kummastakin uurteesta kiinni ja nosti tynnyrin helposti päänsä päälle ja taas takaisin paikalleen, ryvettämättä itseään.
Tapani ja Sofia katselivat ylpeydellä poikaansa.
"Nyt painimaan", virkkoi Hannu. "Se on viimeinen koetus. Toivonpa siinäkin puoleni pitäväni".
Hän katseli ympärilleen, etsiskellen vastustajaa. Juho astui esiin.
Nuoret miehet ottelivat lujasti. Vihdoin Hannu keijahti alle.
"Hurraa", huusivat läsnä olevat nuoret miehet.
Vihasta väristen nousi Hannu. "En ole tässä pitäjäässä löytänyt vertaistani painimisessa. Mistä asti olet?"
"Tästä kylästä ollaan", virkkoi Juho.
"Sen valhettelet!" huusi Hannu.