Hannu ihastui tähän vapaasen katsantotapaan ja vaati äitiään olemaan ottamatta maksua lohesta, johon Sofia suostui, kun hän sai kuulla rakkaan Hannunsa viimmeisen urotyön. Tapanikaan ei moittinut poikansa tekoa. Molemminpuolisilla muuttumattoman ystävyyden vakuutuksilla erosi Luopion emäntä Pilveisten väestä ja varoitti kotimatkallaan piikaansa "tietämästä" mitään tämän illan tapauksista.
XXV.
Seuraavana päivänä puolisten aikaan leveni, kulovalkean nopeudella, Aumolan lähiseutuihin huhu siitä "elämästä", joka sinä aamuna oli ollut Aumolassa ja, kulkiessaan suusta suuhun, ei tuo merkillinen uutinen suinkaan supistunut. Ensi siitä kiertäessään huhu tiesi kertoa ankarasta torasta, joka oli ollut suusanallinen vaan; mutta koska tämä viesti tuntui liian miedolta, lisättiin että Esa oli vetänyt vaimoansa tukasta, joten tapaus saatiin kutakuinki draamaalliseksi. Tehdäkseen kuvauksen tasaisemmaksi, pani joku lisäksi, että Helena oli kynsinyt miehensä posket verisiksi. Joku soitannollinen aisti asetti sitten kohtauksen "fugan" tapaiseksi, kertoen, että Esa oli ajanut vaimoansa kotahalolla maantielle asti ja vaimo oli parkunut niin, että oli hänen parkumisensa kuulunut kahden virstan päähän.
Tämä "lisätty ja parannettu" painos kierteli nyt oikeana makupalana ja saapui viimemainitussa muodossaan Pilveisten luo. Ja tämän uutisen jäljissä tuli toinen, joka vaikutti kuin räjähdyspommi rauhallisessa leirissä, Pilveisten talossa: Takalon Elsa oli tunnustettu Valpurin äidiksi ja tämä viimemainittu oli jo muuttanut mökkiin!
Kaiken tämän johdosta pantiin Pilveisten piika kiiruimman kautta Luopion taloon, käskemään isäntää ja emäntää heti tulemaan Sofian luo. Pilveisten isäntä murisi jotakin kanssakäymisestä "semmoisten" kanssa, vaan emäntä, joka tällä kertaa ei tosiaankaan tiennyt mitään tuosta uutisesta, koska Luopion talo oli edempänä Aumolasta, oli hyvin uteliaalla tuulella, arvellen, olikohan tuo eilinen asia Hannun suhteen aikaansaanut jotakin selkkaannusta, jota ei hän juuri voinut otaksua.
Kohta oli Luopion väki saapunut Pilveisten taloon. Sofia tuli juosten heitä vastaan, levitti kätensä ja huusi: "Nyt on kohta maailma nurin!" jonka uutisen kuultuaan, Luopion isäntä tarkasteli taivaanrantaa ja huomattuaan sen olevan paikoillaan, kysyi: mitä hän tarkoitti.
"Ettekö ole vielä kuulleet?" huudahti Sofia. — "Helena on ajettu pois
Aumolasta ja Valpuri on muuttanut Takalon mökkiin!" Hän lisäsi:
"Halolla ajettu! Ajatelkaa sitä kyytiä!"
Luopion emäntä, joka kerran nyt ei tiennyt mitään tuosta suunnattomasta uutisesta, suvaitsi pitkällä viheltämisellä ilmoittaa ääretöntä myötätuntoisuuttaan.
"Minun täytyy myöntää", jatkoi Sofia, "että Esa on menetellyt suurimmalla lyhytjärkisyydellä tässä asiassa. Astukaat nyt sisälle — juodaan kahvikuppi ja sitten pyydän teitä seuraamaan minua Aumolaan. Poikani tulevaisuus on pelillä ja minä ai'on pitää oikean 'ransyynin'!"
He astuivat nyt sisään. Tapani istui toisen joenpuolisen akkunan ääressä, (jotta ei ollut nähnyt tulijoita pihaltapäin) laittaen piitä haravaan, Hannu makasi sängyssä, lakki päässä, selällään ja puhalteli paksuja savupilviä piipustaan.