"Minä olen pyytänyt tänne Luopioiset, että otamme ne mukaamme", virkkoi Sofia sisälläoleville. "Istukaat hyvät ystävät! Kahvi on heti valmista".
"Mikä kauhea tapaus!" virkkoi Luopion emäntä. "Ja Valpuri mökin tyttö!
Kuka olisi aavistanut!"
"Nyt hänen arvonsa on mennyt!" jupisi Luopion isäntä.
"Tuhat tulimmainen!" tiuskasi Tapani, "hulluinta on, että meidänkin arvomme alenee, minä tarkoitan minun perheeni".
"Älä höpise!" ärähti Sofia, "meidän arvomme ei vielä ole alennut. Minä asetan Esan ahtaalle".
Näin sanottuaan hän lähti toimittamaan kahvia.
Kun kahvi oli juotu ja Tapani nurkassa oli siivonnut itsensä, lähdettiin ulos.
"Älä unohuta sikaa ja kanoja!" huusi Sofia piialle. "Me menemme käymään
Aumolassa".
Kohta oltiin venheessä. Soudettiin viistoon jokea ylöspäin, ja hetken kuluttua noustiin maalle Aumolan rannassa.
Esa tuli vastaanottamaan tulijoita ja huomasi kohta heidän "virallisesta" katsannostaan, että jotakin oli odotettavissa; jota hän toivoikin Valpurin suhteen.