"Miksi näin tyhmiä otit mukaasi!" virkkoi Luopion emäntä suloisimmalla äänellään.
"Älkää suukoilko äidilleni", mörähti Hannu, samassa kuiskaten äidilleen: "miksi otitte mukaanne tuon juorupussin?"
"Kiitos neuvostasi!" sanoi Luopion emäntä vielä suloisemmalla äänellä Hannulle. "Hän on niin kuumaverinen, tuo nuori mies", virkkoi hän sitten Esalle, "että hän eilen vuodatti omaa vertansa ja verinen puukko kädessä juoksi kuin pahantekijä ohitseni, kuin uhrinauta. — Kaunis poika!"
"Ja minun sattui näkemään pitäjän ensimäinen juorupussi", sanoi Hannu, vihasta väristen.
"Hannu, Hannu!" nuhteli Sofia poikaansa.
"Niin, sinut näki kylän ensimäinen juorupussi ja juorupussin piika", virkkoi yhäti suloisella äänellä Luopion emäntä. "Ja he näkivät, kuinka Inkalan Juho vaivaloisesti astui kotiaan, koska olit puukolla häneltä kuvetta vihlonut. Siitä voidaan ehkä vielä puhua jossakin muussa paikassa".
"Me lähdemme pois tämmöisestä seurasta", virkkoi Sofia.
"Ja me jäämme tänne", virkkoi Luopion emäntä puolittain laulamalla.
"Kiitos hyvästä seurasta, Sofia, ja kiitos lohesta!"
"Minä julistan kihlauksen poikamme ja Takalon Valpurin välillä puretuksi", saarnasi Sofia ovelta.
"Ja minä samoin!" virkkoi Tapani, pukaten edellään vaimonsa ulos.