Vihdoin Juho lopetti äänettömyyden. "Pyytäisin jotakin kirjaa täältä lainaksi — aika kuluu hupaisemmin kirjan ääressä".
"Katsele tuolta kirjahyllyltä", sanoi Valpuri, "ja valitse".
Juho silmäili kirjoja ja otti yhden.
"Yhden vaan", sanoi Valpuri. "Etkö halua useampia?"
Samassa hän tuli ajatelleeksi, että Juho pikemmin tulisi vaihtamaan kirjoja, kun vaan yhden otti ja oli jotenkin tytymätön kysymykseensä.
"En ehkä kerkeä enempää lukea, sillä minun tulee kohta palata työasemalleni", virkkoi Juho.
"Niinkö vähän aikaa täällä saat eli — haluat viipyä?" virkkoi Valpuri, katsellen alas ompeluunsa.
"Kun lähdin tänne, arvelin sen ajan olevan kyllin pitkän. Olisihan tehtaan isäntä suonut minulle enemmänkin loma-aikaa, kun olisin arvannut pyytää".
"Ja milloin vasta tulet tänne — kotiisi käymään?" virkkoi Valpuri, luoden silmänsä Juhoon. "Äidillesi varmaanki tulee hyvin ikävä, niinkuin hänellä on ollut ennenkin".
"Hänelle tulee kyllä ikävä minua", sanoi Juho. — "On se kuitenki lohdutus, (niin itsekäs on ihminen), että joku meitä ikävöipi". Hetken päästä hän virkkoi: "Oletko sinä, Valpuri, koskaan ketään ikävöinyt?"